Täytyy myöntää yksi asia:
en koskaan uskonut kirjoittavani blogitekstiä siitepölyallergiasta.

Olen aina ollut se tyyppi, joka ei ole allerginen yhtään millekään. Mutta tänä keväänä jokin muuttui. Yhtäkkiä ulkona ollessa nenä alkoi vuotaa kuin hana, silmät kutista ja aivastelu alkoi ihan kunnolla. Luulin kauan, että tää on jokin kestoflunssa.

Ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin:
“Ei. Ei voi olla allergia. Minäkö? Nyt loppuu kyllä tämä vanhuus!”

Mutta täällä sitä ollaan – nokkoset toisessa kädessä ja antihistamiinit toisessa, pohtimassa elämän valintoja.

Ja juuri siitä syystä tämä blogiteksti syntyi.

Halusin alkaa selvittää, mitä ihmiset on perinteisesti käyttäneet siitepölyallergian tueksi, mitä villiyrteistä tiedetään allergioiden hoidossa ja mitä voisin itse kokeilla luonnonantimilla. Tämä ei ole mikään “heitä lääkkeet roskiin ja halaile koivua” -teksti, vaan enemmänkin kokoelma asioita, joihin itse törmäsin etsiessäni helpotusta.

---

Nokkostinktuura – vanha villiyrttikikka kevääseen

Yksi kiinnostavimmista asioista, johon törmäsin, oli nokkostinktuura.

Nokkonen on oikeastaan melkoinen voimapakkaus muutenkin: se sisältää runsaasti mineraaleja, vitamiineja ja erilaisia kasviyhdisteitä. Kansanperinteessä sitä on käytetty keväisin kehon tukemiseen ja puhdistamiseen, ja moni käyttää sitä myös allergiakaudella. Jo aiemmin oon törmännyt usein siihen, että nokkosilla itseään pistäminen voisi olla allergioissa hyväksi.

Yksinkertainen nokkosinktuuran resepti

Tarvitset:

• tuoreita nuoria nokkosen versoja
• kirkasta alkoholia (esim. vodka)
• lasipurkin kannella
• tuoretta kurkumaa (ei pakollinen)

Näin teen:

1. Kerää nuoria nokkosen versoja puhtaasta paikasta.
2. Täytän lasipurkin kevyesti nokkosilla. (Ja kurkuman palasilla!)
3. Kaadan alkoholia päälle niin, että nokkoset peittyvät kokonaan. 
4. Suljen kannen ja anna uuttua noin 2–4 viikkoa pimeässä paikassa.
5. Siivilöin valmiin nesteen pipettipulloon.

Moni käyttää tinktuuraa pieniä määriä kerrallaan esimerkiksi veden joukossa.

Extra-vinkki: kurkuma mukaan

Olen nähnyt myös variaatioita, joissa mukaan tosiaan lisätään kurkumaa. Kurkumaa käytetään paljon tulehdusten hillintään liittyvissä keskusteluissa, joten se sopii omaan korvaani oikein hyvin tähän yhdistelmään. Ja mainitaan myös allergioiden hoitoon ja immuunipuolusrukseen liittyvissä teksteissä! 
Ja rehellisesti – jos juoma näyttää vähän noidan keittiössä syntyneeltä, se tuntuu jostain syystä aina tehokkaammalta.

---

Kversetiini – kiinnostava yhdiste villiyrteissä

Kun aloin lukea enemmän siitepölyallergiasta ja yrteistä, yksi sana nousi jatkuvasti esiin:

kversetiini.

Kversetiini on flavonoidi, jota löytyy monista kasveista. Sitä tutkitaan paljon esimerkiksi tulehdusreaktioihin ja histamiiniin liittyen, minkä vuoksi monet allergioista kiinnostuneet ovat kiinnostuneet myös kversetiiniä sisältävistä yrteistä ja ruoista.

Ja mikä parasta – sitä löytyy myös useista suomalaisista villiyrteistä. Ja tietenkin nykyään myös purkista apteekkien ja luontaistuotekauppojen hyllyiltä...

Villiyrttejä, joista löytyy kversetiiniä

🌿 Maitohorsma

Maitohorsma ei ole vain “se pinkki puska ojan reunassa”. Sen nuoria lehtiä käytetään teenä ja villivihanneksena, ja se sisältää myös flavonoideja, kuten kversetiiniä.

🌿 Siankärsämö

Siankärsämö on yksi vanhoista klassisista rohdoskasveista Suomessa. Sitä on käytetty pitkään esimerkiksi hengitysteiden ja ruoansulatuksen tukena. Lisäksi se sisältää erilaisia antioksidanttisia yhdisteitä.

🌿 Vuohenputki

Monen pihojen ikuinen vihollinen, mutta oikeasti erittäin käyttökelpoinen villivihannes. Vuohenputki sisältää monia hyödyllisiä yhdisteitä ja sopii hyvin esimerkiksi smoothieihin, pestoon tai vaikka teen joukkoon.

---

Mitä itse ajattelen tästä kaikesta?

Rehellisesti?
En usko mihinkään ihmetaikaan, joka poistaisi allergian yhdessä yössä.

Mutta uskon siihen, että kehoa voi tukea monella tavalla. Yritän mahdollisimman paljon itse välttää lääkkeitä. Ihan jo pelkästään siitäkin ilosta, etten halua suoda lääkefirmoille sitä iloa. 

Villiyrtit, lepo, ravinto, hermoston rauhoittaminen ja luonnossa oleminen ovat asioita, joista ainakin itse haluan pitää kiinni – vaikka välillä aivastelenkin kuin riivattu.

Ja ehkä tässä on myös pieni muistutus siitä, että luonto ei ole vain täydellisiä Instagram-kuvia kuivatuista yrteistä ja höyryävistä teekupeista.
Välillä se on myös turvonneet silmät, tukossa oleva nenä ja epätoivoinen yritys olla raapimatta kasvoja viidettätoista kertaa tunnissa.

Silti menen huomenna uudelleen keräämään yrttejä.

Todennäköisesti nokkosia.